Kauhajoen Ampujat 1934-2014.
Kunnanlehden uutinen 11.5.1934 ilmestyneessä lehdessä no 19.
”Ampumayhdistys perustettu Kauhajoelle.
Viime maanantaina ( 7/5 ) kokoontui asianharrastajia Suojeluskuntataloon keskustelemaan ampujayhdistyksen perustamisesta paikkakunnalle. Kokouksen puheenjohtajana toimi kemikaalikauppias E.Grönlund ja kirjurina kersantti A.Niemelä. Kokous päätti yksimielisesti perustaa Suomen Ampujainliiton alaisen Kauhajoen ampujayhdistyksen. Samalla hyväksyttiin yhdistyksen säännöt. Jäseneksi pääsee jokainen yhdistyksen johtokunnan hyväksymä Kauhajoen suojeluskunnan jäsen. Jäsenmaksuksi hyväksyttiin 10 mk. Yhdistyksen johtokuntaan valittiin kemikaalikauppias E.Grönlund, maisteri E.Rantanen, poliisikonstaapeli E.Myllyniemi, maanviljelijä Viljo Kuja-Aro ja aluepäällikkö P.Mäkinen, varalle opettajat V.J.Marttila ja E.Kouhi. Johtokunnan tehtäväksi jätettiin yhdistyksen rekisteröiminen. Tilintarkastajiksi valittiin johtaja J.Kartano ja kultaseppä E.Kinnari. Yhdistyksen tarkoituksena on hankkia jäsenilleen tilaisuus Suomen Ampujain liiton luokkakokeiden suorittamiseen ja muutenkin toimia ampumaurheilun kehittämiseksi paikkakunnalla.”
Näin siis uutisessa Kauhajoen Kunnallislehdessä 80 vuotta sitten. Valitettavasti seuran alkuvuosilta olevat asiakirjat ovat kadonneet, joten vain lehdissä olevista uutisista on pystynyt asioita jotenkin hahmottelemaan. Myös seuran ilmoitus yhdistysrekisteriin ilmeisesti myöhästyi ja tapahtui vasta 15.4.40. Viivästyksen syynä lienee ollut suojeluskunnan toiminnan vilkastuminen ja syttynyt talvisota.
Otteet sisäas.ministeriön päätöksestä:
Sisäasiainministeriön päätös valtioneuvostolle jätetyn aiempana mainitun hakemuksen johdosta.
Annettu Helsingissä Sisäasiainministeriössä, heinäkuun 25 päivänä 1934.
”Kauhajoen kunnassa toukokuun 7 päivänä 1934 pidetyssä kokouksessa, jossa olivat läsnä aluepäällikkö P. Mäkinen, rehtori A. Pyhälä, opettaja V. Marttila, kultaseppä E. Kinnari, kauppias E. Grönlund, asemamiehet Y. Mattila ja A. Kallionpää, asioitsija A. Yli-Ikkelä sekä kersantti A. Niemelä, päätettiin yksimielisesti perustaa ”Kauhajoen Ampujat” niminen yhdistys sekä siinä tarkoituksessa hyväksyttiin yhdistykselle näin kuuluvat säännöt …”
”… Sittemmin valtioneuvostolle kesäkuun 19 päivänä 1934 jätetyssä hakemuksessa on asianmukaisesti anottu lupaa edellämainitun yhdistyksen perustamiseen; minkä johdosta Vaasan-läänin maaherra on vaaditun lausuntonsa antanut. Asiaa tänään käsitellessään on sisäasiainministeriö nähnyt hyväksi, yhdistyksistä 4 päivänä tammikuuta 1919 annetun lain 2 §:n nojalla, suostuen hakemukseen, myöntää luvan ”Kauhajoen Ampujat” nimisen yhdistyksen perustamiseen.”
Allekirjoitus ministeri Y.M. Puhakka.
Tästä kaikki lähti, ensimmäiset vuodet toiminta oli suojeluskunnan yhteydessä tapahtuvaa, ainakaan asiakirjoja jotka toisin kertoisivat ei ole. Samoin ei ole varmaa tietoa seuran puheenjohtajista ensimmäisiltä vuosilta. Suojeluskunnan kokoukset ja ampumatoimintaa koskevia lehtiuutisia löytyy ajalta ennen sotia. Vuodelta 1940 löytyy sitten uutinen Kauhajoen Ampujat yhdistyksen, Lotta-kahvilassa pidetystä vuosikokouksesta ja tällöin maanmittaus insinööri Paavo. J.Taskinen lienee valittu seuran uudeksi puheenjohtajaksi, jossa hän toimii väkivaltaiseen kuolemaansa saakka, vuoteen 1956. Vuoden –41 vuosikokouksessa joka sekin pidettiin Lotta-kahvilassa Aronkylässä valittiin puheenjohtajaksi P.J.Taskinen, varapuheenjohtajaksi Alfred Leskinen ja sihteeri/rahastonh, Paula Taskinen. Toimintasuunnitelma vuodeksi eteenpäin oli laadittu ja uusia kiertopalkintoja seuran jäsentenvälisiin kilpailuihin oli saatu ainakin huonekaluliike Mikko Nupposelta, Hilma Keturilta ja Taskisen pariskunnalta. Mutta taas oli sota ovella ja mm. ampumaurheilun harrastusta rajoitettiin valtiovallan toimesta, joten suunnitelmat jäivät toteuttamatta, sitä vastoin aseeseen piti tarttua aivan toisenlaisin miettein, kysymys oli nyt Isänmaasta ja kansakunnan säilymisestä itsenäisenä. Suuri oli tälle tielle jääneiden joukko, mutta sodasta selvinneet aloittivat taas uudelleen rakentamisen vahvasti uskoen tulevaisuuteen.
Uuteen alkuun myös Kauhajoen Ampujat herättelivät toimintaansa vuosikokouksessa joka pidettiin kahvila Havulinnassa 6.5.1947. Näin Kunnallislehti kokouksesta; ”sitten kun hallituksen puheenjohtaja dipl.insinööri Paavo J. Taskinen oli avajais-sanoissaan lausunut kokouksen osanottajat tervetulleiksi, valittiin hänet vuosikokouksen puheenjohtajaksi. Sihteerinä toimi liikemies Pauli Vesama. Keskustelun perusteella ja sitten kuin valtiovaltakin on antanut suostumuksensa ampumaurheilun harrastamiseen, päätti vuosikokous alkaa ampumatoiminnan yli kuuden vuoden levon jälkeen järjestämällä jäsenilleen erilaisia kilpailuja ja luokkamerkkien ampuma suoritus tilaisuuksia.”
Sodan jälkeinen ensimmäinen hallitus sai seuraavanlaisen kokoon panon. Seuran puh. johtajaksi valittiin dipl.ins. Paavo J. Taskinen, varapuh.johtajaksi kauppias Paavo Koskinen, sihteeri / rahastonhoitajaksi liikemies Pauli Vesama. Muut hallituksen jäsenet; Asemapäällikkö Väinö Piha, Konstaapeli Viljo Kuja-Aro, sekä asesepät Aarre Viitanen ja Urho Saarikoski.
Vuosikokouksessa laaditun kilpailuohjelman lopussa on maininta, että jos toisin ei ilmoiteta ammunnat suoritetaan aseman varastoalueella!
Ampumarata-asiat ovat olleet seuran historiassa kestopuheenaiheena, Vennanmäen rata-alueen suojeluskunta sai haltuunsa jo –38 ja piti radan olla valmis jo ko.vuoden syksyyn mennessä, mutta toisin kävi, radalla ammuttiin ilmeisesti vasta 50 luvun alkaessa. Varamäen Ilmari muisteli että Knuuttilan myllyn hevostalleilla( nykyisen uimahallin tontilla ) harjoiteltiin ampumista suojeluskunnan aikana ja sodan jälkeen aseman maastossa oli jonkinlainen ampumarata. Suojeluskunnan ampuma harjoitukset pidettiin siellä ja kaikki vuorollan olivat näyttöhaudassa. Myös sotilaspojat kuuluivat tähän joukkoon.
Vennanmäen rataa laajennettiin 60 luvulla hirvi ja haulikkoradoilla sekä 300 metrin kivääriratakin oli käytössä. Hirvi ja haulikko radat olivat metsästysseuran omistamat ja rakentamat, he olivat silloin tavallaan ampujien alueella vuokralla, joten nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi kun ampujat rakensivat uudet ratansa sotkaan. Kainastolla oli myös ampumarata jonka Koiviston suvun miehet mailleen rakensi. Heidän aikana ampumahiihtokin kuului seuran ohjelmaan. Samaten Päntäneellä oli ampumarata, jonka perustajana taisi olla Aaro Ala-Kyyny. Näissä molemmissa kylissä oli silloin vilkasta ampumaharrastus toimintaa ja hyviä ampujia oli useita
Vennanmäen kivääri ja pistooliradat uusittiin ja sähköistettiin ajanmukaisiksi vuosina 76-78.Uuden radan vihkiäiskilpailut pidettiin 20-21.5.78. Uuden radan avajaislaukaukset kävivät ampumassa kunnan edustajina kunnanjohtaja Jouko Virtanen valtuuston puheenjohtaja kunnallisneuvos Toivo Saloranta hallituksen puheenjohtaja Jussi Sillanpää ja urh.ltk.vpj. Mauno Ojanen. ” Jaha mihinkäs präiskäästähän ” tokaisi Saloranta ja ampui hyvän kasin ja oli tarkin kunnan edustajista.
Seuraavan kerran Vennanmäessä rakennettiin 80 luvun lopussa kun alueelle rakennettiin toinen pistooliradan katos johon ei kuitenkaan koskaan pistoolilaitteita asennettu, ampujien vähenemisen vuoksi, mutta villikarjurata paikalle tehtiin. Tätä ennen alueelta oli jo pois siirretty metsästysseuran hirvi ja haulikkoradat. Nyt eletään 2014 lukua ja rakentaminen, se vain jatkuu yhä edelleen. .Vennanmäen ampumaradat siirrettiin Sotkaan ja näin saatiin alueelle yhtenäinen ampumaurheilukeskus. Toivon mukaan tämän projektin valmistuttua, rata asiat ovat pitkäksi aikaa kunnossa ja päästään keskittymään siihen oleelliseen eli ampumaurheilun kehittämiseen ja eteenpäin viemiseen. Tähän antaa hyvät mahdollisuudet myös kaupungin, meille järjestämä ilma-ase rata hammashoitolan alakerrassa. Rata on osoittautunut toimivaksi ja hyväksi talviharjoitteluun ilma-aseilla. Ainut miinus on sen pienet kokoontumistilat kilpailutilanteissa, näin meiltä on vaarassa mennä ohi kaikki alueen ”arvokisat”, niitä kun ei voi non-stop kisana järjestää. Ensimmäinen ilma-aserata 14 paikkainen saatiin kun uimahallin lisärakennus valmistui. Sitä ennen harjoittelimme ylä-asteen puuvarastossa, kellarissa, välillä helvetillisessä metelissä ja ainaisessa pölyssä. Ei silloin puhuttu ilman epäpuhtauksista eikä homeista!
Kauhajoen Ampujat ry:llä on historiansa aikana ollut monta pitkäaikaista puheenjohtajaa. Alkuvuosien puheenjohtajista ei ole varmuutta, mutta vuodesta 40 eteenpäin he ovat olleet: Maanmittaus ins. Paavo.J.Taskinen vuoteen 56, jolloin hänen elämänsä päättyi traagisesti virantoimituksessa Isossakyrössä. Taskisen puheenjohtajuus kauteen sattui sota vuodet ja siitä toipumisen aika , sekä puitteiden luominen ampumaharrastukselle. Se tehtävä ei ollut helppoa, ennakkoluulot ko. lajia kohtaan olivat suuret ja heikko talous lisäksi vaikeuttivat hänen työtään, joka tapauksessa seuramme jäi henkiin ja harrastus alkoi tasaisesti kasvaa. Taskisen kuoleman jälkeen puheenjohtajaksi tuli eläinlääkäri Evald Palmen, ( v57-72 ) Hänen kautensa puheenjohtajana kesti 16 vuotta. tänä aikana ampumaharrastus kasvoi edelleen ja etenkin seuran nuoret ampujat nousivat maamme huipulle, tuoden useita suomenmestaruuksia ja –ennätyksiä seuralle. Tämän ajan asiakirjoja lukiessa törmää sielläkin ainaiseen rahapulaan, joka on ollut tehokas rajoittaja toiminnassa, etenkin ampumaratojen kunnostus ja rakennus asiat ovat jääneet monesti odottamaan aikaa parempaa. Palmenin jälkeen tehtävään saatiin puhuttua ammatti oppilaitoksen lehtori, rak.mestari. Erkki Kari. Erkki jaksoi hoitaa pestiä 9:n todella työn täyteistä vuotta, vuoteen 82. Hänen vuosiaan seuran johdossa voidaan hyvällä syyllä kutsua kultaisiksi vuosiksi. Persaukinen seura nousi piirissä mahtiseurojen rinnalle, mitattiinpa saavutuksia miltä kantilta hyvänsä. Kun Erkki aloitti kautensa oli seuran omaisuus ulosmitattu verorästeistä, ei muuta kuin sihteerin kanssa nimi vekseliin ja verokarhu pois niskasta. Sitten vennaan ja puita nurin. Erkin aikana rakennettiin vennaan uudet ajanmukaiset radat, ostettiin uudet sähkötoimiset ilma-ase taululaitteet,(ensimmäiset piirissä ) Myöskin oma tunnus, jonka on suunnitellut Veikko Kari Helsingistä, sekä pöytä standardi ja ensimmäinen todella kaunis verkkapuku hankittiin. Lajin harrastaja määrät nousivat ennätyslukuihin ja menestys oli sen mukaista. Piirinmestaruuksia ja muita mitalisijoituksia tuli kymmeniä ja mikä parasta kaikilta tasoilta. Seuramme nousi piirin tilastoissakin toiseksi edellä vain Närpiö. Närpiö oli silloin riistalajeissa lähes yksinvaltias ja se keräsi valtavan pistesaaliin, kun kilpailua muiden seurojen kanssa ei ollut. Erkin jälkeen puheenjohtajaksi lupautui Tapio Hautala, Tapio oli puheenjohtajana kahteen otteeseen, ensin neljä vuotta, vuoteen 86 jolloin Hannu Törrönen tuli seuran johtoon kolmeksi vuodeksi 86-89. ja taas oli Tapion vuoro, vuodet 89-90. Aki Ala-Kyyny johti seuraa vuodet 91-92 jonka jälkeen seuran johdossa on ollut sen nykyinen puheenjohtaja Terho Niemelä. Terholla on menossa nyt 22:n vuosi, eli Terho on tällä hetkellä pisimpään ollut seuran puheenjohtajan nuijan varressa kiinni.
Varapuheenjohtajan virkaa seurassa on hoitanut 16 eri henkilöä. Pisimmät jaksot, 9:n vuotta V.J.Kuja-Aro ja Heikki Taipalus. Kassakirstun hoitajat ovat olleet myöskin suhteellisen pitkäikäisiä, heitä seuralla on ollut 11. Pisin jakso oli Paavo Kivimäellä 11v.
Sihteerin vakanssi on ollut ”tuulisin” paikka, heitä löytyy aikakirjoista 20 henkeä. Pisimmän jakson sihteerinä, 14 vuotta toimi P.Nurmenrinta. Kaiken kaikkiaan seuran hallinnossa on toiminut näinä vuosikymmeninä n.100 henkilöä.
Kohtalo on kolhinut seuraamme kovin ottein. Puheenjohtajamme maanmittaus ins. Paavo J Taskinen ammuttiin virantoimitus tilaisuudessa Isossakyrössä ja aivan suotta. Ampuja oli hakemassa asetta eikä tiennyt että Taskinen oli keskeyttänyt toimituksen. Seuraava uhri oli Frans Keski-Äijö, hän menehtyi traktorin ulosottoon, rehun teossa kotitilallaan. Franssi oli uskollinen Vennanmäen hyvä haltija. Aina paikalla tarvittaessa. Liikenne onnettomuuksissa menetimme kolme uransa alussa olevaa ampujaa; Kalevi Yli-Heikkilän, Lasse Tasangon ja Pekka Kuusisaaren.
Viimeinen isku meille oli käsittämätön kouluampumis trageria. vaikka se ei suoranaisesti meitä koskenut, niin kyllä se harrastuksen Kauhajoella romautti pohjalukemiin ja toipuminen näköjään kestää kauan.
Kauhajoen Ampujat seurana on pieni jäsenmäärältään ja toimialuekin kattaa vain pääasiassa Kauhajoen alueen, joten vertailussa etelän suuriin seuroihin jäämme auttamattomasti toiseksi. Seurojen pienuus on koko pohjanmaan alueen yhteinen asia, aikanaan kun ampumaseuroja perustettiin niin joka pitäjään piti perustaa oma ampumaseura. Joskus 70:tä luvulla puuhattiin suupohjaan yhtä suurta seuraa, mutta hanke kaatui lopulta, lähinnä nimi kysymykseen. Pohjalaista jääräpäisyyttä parhaimmillaan!
Pienuudesta huolimatta ja vaikka rahapula on aina tehokkaasti jarruttanut toimintaa, on menestystä kuitenkin tullut kohtalaisesti. Varsinkin nuoret ovat pitäneet seuran SM-tilastoissa vuosikausia. Seuran ampujista korkeimmalle korokkeelle on noussut Jani Eklund, hänellä on mm-kulta ja kaksi mm-hopeaa skeet ammunnasta .Suomenmestareita seuran riveissä on ainakin 28,ja heillä mestaruuksia noin 73 kpl:ta. Eniten mestaruuksia on Ville Rinta-Keturilla, ja Veikko Tiilamalla kummallakin 10 kpl, Veikolla ne ovat riistamaali lajeista. Juha Rinta-Keturi saalisti seurassa olo aikanaan 6 mestaruutta, Aki Ala-Kyynylläkin niitä on 6, Joni Virtasella 5, Kauko Rinne, Jani Eklund ja Heikki Kurkela ovat kolmen mestaruuden miehiä, kaksi mestaruutta on Mauri Rinnellä.
Muut Suomenmestarit ovat: Kauko Nevala, Ari Ratavaara, Jari Lapikisto, Mika Leppiniemi, Tomi Ranta, Outi Saarikoski, Arto Ojala ja Maria Havi (nyk.Laakso). Joni Laksola, Sami Laksola, Juha Virtanen. Helena Virtanen, Tero Korpela, Janniina Ranta, Elina Leppäranta, Joanna Malm, Anni Hautaniemi ja Jenni Kienokoski Lisäksi ampujamme ovat parannelleet useita SE-tuloksia, niin henkilökohtaisia kuin joukkuetuloksiakin. Tälläkin hetkellä ampujiemme nimissä on monta SE-tulosta.
Ampujain liiton lanseeraama kultahipputoiminta on ollut mukana alusta saakka seuramme toiminnassa ja sieltäkin menestystä on saatu runsain mitoin. Ikävä kyllä heistä suurin osa kuitenkin lopettaa harrastuksensa kun saavutetaan 15 vuoden ikä ja pitää aloittaa ampuminen ilman tukea, mutta toivoa vain sopii että joku aina joskus jäisi koukkuun ja jatkaisi harrastustaan vaikkapa Olympiamitaliin saakka.
Näin lyhykäisyydessään Kauhajoen Ampujien 80 vuotta.
”Asioita tonkinut” P. Nurmenrinta